perjantai 16. maaliskuuta 2012

Rakkauden pankki


Rakkauden pankki on siitä erikoinen verrattuna maallisiin pankkeihin, että Rakkauden pankin varat eivät koskaan lopu. Itseasiassa päinvastoin. Mitä enemmän ihmiset tallettavat Rakkauden pankkiin talletuksia, ne vähintäänkin tuplaantuvat.

Rakkauden pankista saa aina lainaa. Korot maksetaan hymyllä, ilolla ja hyvillä teoilla. Niillä rakkauden teoilla, joita rakkauden laina on mahdollistanut. Muita ehtoja ei ole. Rakkauden pankin johtaja ei tarkista menneitä tekoja pyytäessäsi lainaa. Johtaja vain odottaa, että pyydät. Rakkauden pankista saa lainaa niin paljon kuin on valmis kantamaan. Laina-aika on pitkä, jopa elinikä tai monta elinikää. Voit ottaa lainaa aina kun tarvitset, vaikka edellinenkin olisi vielä palauttamatta. Rakkauden pankissa asiakkaaseen luotetaan. Johtaja kyllä tietää, että kaikki kiertoon laitettu rakkausvaluutta päätyy takaisin jaettavaksi uudelleen. Tässä pankissa ei pidetä kiinni, vaan päästetään innolla irti.

Pankista ei tarvitse anoa asiakkuutta eikä siellä ole luottoluokituksia. Jokainen on rakkauden pankin asiakas heti syntymästään lähtien. Luottotietoina toimii sydän. Tämän pankin kanta-asiakkaaksi pääsee sitä helpommin mitä useammin pyytää lainaa.

Myös rakkauden pankissa toimii sijoittajia. Heidän tehtävänsä on melko mukava. Rakkauden pankin sijoittajat etsivät sijoituskohteita. Ihmisiä, jotka näyttävät tarvitsevan rakkautta, mutta eivät vielä tiedä Rakkauden pankista. Sijoittaja on melko haluttu tehtävä rakkauden pankissa. Mukavaa promootiota ja taatun tyytyväisiä asiakkaita! Heillä on vapaat kädet ja rajattomat varat jaettavaksi.

Itsepalvelun aikaa kun eletään, myös Rakkauden pankin asiakaspalvelu on itsepalvelua. Tämä on monille asiakkaille kynnyskysymys, mutta jokseenkin välttämätön. Usein sijoittaja onnistuu työssään ja asiakas löytää Rakkauden pankkiin. Monesti asiakkaat kuitenkin aktivoivat tilinsä, kun he eniten tarvitsevat Rakkauden pankin palveluita. Onneksi asiakkaita on niin paljon, että tarvitseva löytää aina suosittelijan ja myös pankkiin vaivatta. Kun sen aika on.

Rakkauden pankin toimipiste ei ole fyysinen. Sen vuoksi monilla on vaikea ymmärtää aktivoida asiakkuutensa. Virallisia toimipisteitä ei nimittäin ole. Toki se helpottaisi asioimista – ihmiset kun usein tarvitsevat jotain konkreettista, silmin nähtävää, jotta tuntevat olonsa turvalliseksi. Rakkauden pankin avainasiakasehtona on luottamus. Kun luotat, saat pankkitunnuksesi aktivoitua ja rajattomat varat ovat käytettävissäsi. Niin helppoa, mutta kuitenkin niin haastavaa.

Rakkauden pankin tallelokeropalvelu on suosittu ja pankinjohtajan tarkasti vaalima. Näihin tallelokeroihin asiakkaat tallentavat kultaisia muistojaan rakkaudesta, hyvistä teoista, ystävällisistä hymyistä ja auttavista käsistä. Tallelokerot ovat varsin suosittuja. Jotkut asiakkaat jäävät muistoihin pitkäksi ajaksi. Tällöin johtaja usuttaa sijoittajat pitämään tällaisesta asiakkaasta huolta. Sijoittajat keksivät tällöin mahdollisimman paljon tekemistä tuolle asiakkaalle, jotta tämä lähtisi kokemaan elämää ja etsimään uusia muistoja talletettavaksi.

Pyydä, niin saat. Tilisi on aktivoitu. Kuinka paljon rakkautta haluat tänään käytettäväksi?

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Keijut ja menninkäiset


Aurinko lämmitti ihanasti. Se kimmelsi keijun siivillä saaden ne näyttämään timanteista tehdyltä verholta. Keiju rakasti siipiään. Niillä pääsi lentämään lujaa ja korkealla. Koska ne kimmelsivät niin kauniisti, ne tekivät keijusta hyvin näkyvän. Metsässä, jossa keiju asui, oli menninkäisiä ja peikkoja. Itseasiassa enemmän peikkoja ja menninkäisiä kuin keijuja. Tuossa ympäristössä oli joskus hyvin vaikea olla niin näkyvä - tahtomattaan.

Keijua oli kiusattu ja vähätelty koko hänen elämänsä ajan. Keiju luuli pitkään olevansa menninkäinen muiden joukossa. Kuusen lehvien alla tallusteleva tumma otus. Hän halusi olla kuin muut. Hänestä oli kivuliasta joutua väärinymmärretyksi. Oli vaikea ymmärtää, miksi menninkäiset kiusasivat yhtä heistä. Hän eli metsässä samalla tavalla kuin menninkäisetkin. Eleli puissa ja ihasteli joka päivä nousevaa aurinkoa. Mutta keiju ei ollut menninkäinen. Se selvisi hänelle eräänä päivänä, kun hän näki kuvansa lähteen pinnassa. Hän loisti. Kaunista valoa, joka valaisi ympäristön voimakkaasti. Ja ne siivet, jotka loistivat auringonvalossa sateenkaaren värein.

Tuosta päivästä lähtien keiju ymmärsi hieman, miksi häntä kiusattiin. Hän ei ollutkaan menninkäiden menninkäisten joukossa, vaan keiju. Menninkäisten maailma on melko synkkä. Auringonvalo ei saavuta kuusen lehvien alimpia oksia kovinkaan voimakkaasti. Sen täytyy johtua siitä, keiju ajatteli. Mikä onkaan ihanampaa kuin valo! Valo, joka kirkastaa kaiken. Virkistää, valaisee ja tekee kaiken niin kauniiksi. Antaa elinvoimaa kaikelle, mikä kasvaa. Sehän on elämän ehto.

Keijun tehtävä on elää menninkäisten metsässä. Hän on saanut lahjaksi kauneuden ja timanteista tehdyt siivet. Siivillä hänen on mahdollista lentää puiden ylimpien oksien lomassa ja nauttia auringosta. Hänen tehtävänään on varastoida valo siipiensä suojaan, jotta voi viedä pieniä säteitä menninkäisille. Hänen tehtävänään on näyttää menninkäisille kauneutta. Olla oma erilainen itsensä.

Vuosien kuluessa keiju oppi ymmärtämään menninkäisiä ja heidän taipumustaan kiusata. Niinhän se on. Erilainen on aina pelottavaa. Ehkä menninkäiset pelkäsivät, että heillekin kasvaa siivet ja he joutuvat lentämään auringonvalossa. Suora auringonvalo olisi saattanut olla menninkäiselle polttavaa. Mutta kaikessa eriskummallisuudessaan, menninkäiset rakastivat sisimmässään keijuja. He ihailivat keijun kauneutta ja taitoa lentää korkealla. Keijut tuovat menninkäisten maailmaan valonsäteitä, kauniita värejä. Ehkä menninkäisetkin kyllästyvät aika-ajoin menninkäisten maailmaan. Samoihin maan sävyihin ja lehtikasoihin.

Keiju oppi viimein olemaan se, miksi hänet oli luotu. Valonsäteeksi ja heijasteeksi. Joka kerta liihotellessaan puiden latvojen seassa, hän yritti kerätä valoa siipiinsä mahdollisimman paljon. Jotta nuo pienet menninkäiset voisivat nauttia  hieman enemmän elämästään. Jos hänet oli luotu keijuksi, hän päätti olla keiju täydellä voimallaan. Ja niin valo tarttui hänen siipiinsä kasvattaen keijun loiston täyteen mittaansa. Keiju oppi lentämään aina vain korkeammalle. Keijuille vain taivas on rajana.