Rakkaudella hoikaksi

Tulipa tässä mieleen aloittaa (jälleen kerran) laihdutus. Olla se ihminen ulkoisesti, mitä koen olevani sisäisesti. Naiset ja laihdutus... Ikuinen juttu. Tällä kertaa ajattelin ottaa siihen erilaisen näkökulman. Rakastan itseni laihaksi.

Ihmiset kantavat nykyään mieletöntä määrää tunnelastia mukanaan. Tunteet varastoituvat kiloina milloin minnekin. On kai siitäkin teorioita, mikä tunne on missäkin kehon osassa. Jos kilot kerääntyvät lanteille, haluaa paeta tai puolustaa seksuaalisuuttaan. Jos puolestaan esim. rintoihin, henkilöllä on korostunut hoivavietti. Jos kilot kerääntyvät vatsan alueelle, käsiteltävänä on paljon tunteita ja minäkuva. Kilot toimivat myös suojamuurina, joiden taakse voi kätkeytyä. Teoria muiden joukossa, mutta mielenkiintoinen.

Voivathan ne kilot kerääntyä ihan vain fysiologian määrääminä. Syytetään geenejä, pääsee helpommalla :)

Rakastunut ihminen saattaa usein hoikistua. Varmasti tähän vaikuttavat onnellisuudenhormonit, jotka vähentävät ruokahalua. Toisaalta itsensä kokeminen rakastetuksi ja hyväksytyksi, vapauttaa paljon energiaa ja tunteita.

Ajattelin kokeilla onnistuuko hoikistuminen rakastamalla menneisyyden negatiiviset ja kivuliaat tunteet pois. Tai sulattamalla ne. Tietoisena ihmisenä olen ollut sinut kaiken elämässä tapahtuneen kanssa. Eikä menneiden tonkiminen (kun asiat on jo käsitelty), ole suositeltavaa. Kannattaa keskittyä tulevaan ja luomaan unelmistaan totta. Mutta mitäpä jos sulattaisin nuo muutamat ylimääräiset tunnelastit käyttämällä rakkautta apuna.

Listaan asiat, jotka ovat olleet vaikeimpia asioita elämässäni. Jos asia on jo käsitelty, muistelen muutaman sekunnin lämmöllä anteeksiantaen ja vaikeimmat asiat käsittelen lenkkipolulla raitista ilmaa haistellen. Jokainen vatsalihasliike olkoon ylistys elämänkokemukselle. Jokainen uintiliike edustakoon lempeää kivun huuhtomista. 

Jokaisen kivuliaan asian täytän käsittelyn jälkeen samantien positiivisella, itseni hyväksyvällä affirmaatiolla. Syön rakkaudellista ruokaa :) Sellaista, mikä hellii vartaloa ja mieltä. Ei, se ei ole sipsit, pizza, suklaa (paitsi raakasuklaa) ja karkit. Pullamössö ja pastat. Ne käsitän pikemminkin rakkauden korvikkeena. Itseä helliviä ruoka-aineita ovat kevyet salaatit. Villinä ja vapaana eläneet kalat. Vapaana, auringossa kasvaneet hedelmät ja sydäntä hellivät hyvät rasvat. Rakkaudella kasvanutta ja valmistettua ruokaa. Unohtamatta superravinteikkaita foodeja.

Elämän pysäyttäessä ja tienristeyksissä on hyvä tehdä inventaario. Heitän vanhentuneet tunteet, uskomukset ja aikansa eläneet kivut romukoppaan ja tarjoilen sydämelle ja mielelle vain lempeää ravintoa. Tippuvien kilojen määrästä sitten näen paljonko sitä kipulastia loppujenlopuksi oli. Urakka alkoi virallisesti eilen ja jatkuu kesäkuun loppuun. Runsas puoli vuotta aikaa rakastaa itsensä entistä ihanammaksi.

Ps. Jos kokeilet samaa metodia, kerro mieluusti tutkimustuloksistasi :)

Älä tee mitään-päivä

Kylmä! Ulkona on pimeää, myrskyää. Yhtä kylmä tuntuu olevan sielun sopukoissakin. Kaipaan lämpöä. Päätän jäädä kotiin ja omistaa päivän itselleni!

Mikä pakko on olla kustannustehokas. Jaksaa pimeimpänä ja kylmänä vuodenaikana taistella sitä vastaan? Korkokengät jalassa ja purkista maalattu pirteys naamalla. Päivänä, jolloin tunnen tekeväni (vielä) työtä, jolla ei ole merkitystä. Toki kaikilla töillä on merkitystä. Mutta maailma ei kaadu siihen, jos teen tänään sitä, mitä sydän sanoo. Jään kotiin pyjama päällä, punaiset villasukat jalassa. Eikä maailma kaadu siihenkään, jos jokainen ottaa tällaisen päivän. Itseasiassa maailmasta tulisi ehkä hiukkasen verran parempi paikka, koska ihmiset, jotka sitä asuttavat, voisivat paremmin.

Kynttilät ja suitsuke palamaan. Maistelen kumpi piparkakku maistuu paremmalta: sydän vai tähti. Vai josko sittenkin kuu. Onneksi ei tarvitse päättää, ne kaikki maistuvat hyviltä! Syön kun on nälkä, enkä kellon mukaan. Teen lounaaksi lättyjä, koska juuri nyt tekee mieli lättyjä. Nauran ääneen kissojen temmellykselle ja nautin niiden silittämisestä. Tuijottelen ikkunasta puiden heilumista tuulessa ja annan ajatuksen lentää. Tai olen ajattelematta yhtään mitään. Vain olen. Kun tekee mieli nukkua, otan päiväunet. Kun tekee mieli lukea kirjaa, luen kirjaa.

Koska kuuntelen mitä sieluni haluaa, olen myös tehokkaampi seuraavana päivänä. Jokaisella pitäisi olla vapaus ottaa vapaapäivä töistä rakastamista varten. Sekä itselle, että kumppania varten. Ja jos ei ole oikeutta, ota oikeus omiin käsiisi. Pieni kapinallisuus on oikein! Kuka sitä elämääsi elää? Sinä, vai kiltti, aina taipuisa työntekijä, jolla mieli on tiukka kuin korsetti. Revi ne narut henkisestä korsetistasi ja hengitä. Täydellinen hidastamisen hetki on elämää täydellisimmillään <3 

Pidä itsestäsi huolta. Rakasta itseäsi, kauneinta, ihaninta itseäsi. Näin pidät huolta myös läheisistäsi <3

Ps. Lätyistä tuli todella hyviä. Johtuu varmaan runsaasta voin määrästä ^_^

Helmen tarina

Olipa kerran pieni simpukka. Hän oli melko vaatimaton ja joku saattoi sanoa häntä mitättömäksikin. Sen verran hyvin hän sulautui joen pohjaväriin. Simpukka oli syntynyt tuossa joessa. Hän oli aina elänyt siellä, eikä tiennyt, että jotkut simpukat elivät suuressa meressä. Mutta ei se haitannut simpukkaa.

Simpukka oli tyytyväinen, mutta häntä harmitti muutama asia. Joen vesi oli sameaa ja likaista. Joskus simpukasta tuntui, että hän tukehtuu. Hän kaipasi kirkasta vettä, jossa oli helppo hengittää. Hän muisti, että aikoinaan kotijoen vesi oli ollut kirkasta ja raikasta. Toinen asia, mikä simpukkaa oli alkanut kaivelemaan, oli rankat kokemukset. Ihmiset päristelivät veneillään joella joskus kovin vauhdikkaasti. Joen pohjamuta suorastaan pöllysi, jos se nyt voi vedessä pöllytä. Mutaa oli kaikkialla ja hengittäminen oli entistä vaikeampaa. Tätä tapahtui nykyään kovin usein. Ihmiset myös tiputtelivat veteen kaikenlaista roskaa. Kaunis joenpohja alkoi muistuttamaan kaatopaikkaa.

Ja kaikenlisäksi näistä kokemuksista simpukka oli voinut huonosti niin, että oli vahingossa nielaissut pienen roskan. Se ei lähtenyt pois millään. Simpukka yski ja yritti etsiä puhtaampaa paikkaa oleilla, mutta ei auttanut. Hän tunsi, miten roska alkoi kasvaa. Tosin se onneksi muuttui pehmeämmäksi. Ikäänkuin pyöreämmäksi. Olo alkoi helpottaa aikaamyöden.

Simpukka oli kuullut, että ihmiset toisinaan metsästivät simpukoita. Hän ei tosin ymmärtänyt oikein miksi. Kalat tiesivät kertoa, että simpukoiden tehtävä on tuottaa aarteita. Ihmisille, joilta puuttuu elämästä kauneutta. Mitä ihmettä se nyt voisi olla, mietti simpukka. Tuo pieni vaatimaton joenelävä. Kovia kokenut ajelehtija. Joka oli vielä nielaissut roskan. Roskaa täynnä, tunsi simpukka itsestään. Niin vähän hän tiesi...

Kävi sitten niin, että kirkkaana, kesäisenä päivänä, simpukka kuuli taas tutun moottorinpärinän. Ihmiset siellä taas mellastivat. Simpukka tunsi kaivautuvansa syvemmälle joenpohjan mutaan. Toivottavasti tämä auttaa piiloutumaan, hän ajatteli. Mutta simpukalla oli tänään huono tuuri. Hän jäi simpukkametsästäjien haaviin.

Veneessä hän katseli, miten metsästäjät availivat hänen ystäviään etsien aarretta. Pian on minun vuoroni, simpukka ajatteli.

Tämä pieni simpukka seilaa nyt puhtailla taivasvesillä. Vesi on kirkasta ja läpinäkyvän kristallista. Eikä siellä ole roskia. Oikein simpukoiden taivas! Simpukka on myös onnellinen. Hän tietää, että sillä roskallakin oli tarkoituksensa. Se oli kivuliasta. Oksettavaakin. Mutta kivusta tuli osa simpukkaa ja hän oppi elämään sen kanssa. Muodostaen samalla sen ympärille arvokasta helmiäistä. Nyt hän ymmärsi, että kipukin voi kaunistaa. Ja tuottaa iloa muille. Toisen kipu voi olla toiselle maailman arvokkain asia. Ja jopa kaunein ja aidoin, mitä maa päällään kantaa. Onpa omituista tämä elämänkierto, hän ajatteli edelleen. Mutta hyvin onnellisena siitä, että näki mihin hänen kipunsa oli jalostunut. Rakkaudensymboliksi nuoren miehen rakastetun kaulalle koruksi hohtamaan puhdasta rakkautta. Jos ei ole roskia, mutaa ja kipua, ei ilmeisesti ole kauneutta ja herkkyyttäkään, simpukka ajatteli. Hänen pienellä simpukkaelämällään oli ollut suuri tarkoitus. Hän nukahti onnellisena kristallinkirkkaassa kodissaan ja tunsi olevansa hyvin tärkeä pieni simpukka.

Oksennustauti

Miksi ihmisen on niin vaikea vastaanottaa rakkautta ja hyväksyntää? Miten käy, jos tehtäväsi maanpäällä on löytää pyyteettömän rakkauden salaisuus ja jakaa sitä. Rakkaudenjakajaa sattuu, kun ihminen kääntää kilpensä päälle. Näet aurasta, että ihminen tarvitsee eniten hyväksyntää ja ehdotonta rakastamista. Mutta kilpi suojaa ihmisparan sydäntä. Kilpi on niin helppo luoda, mutta niin vaikea murtaa. Joudut katsomaan sivusta, miten mahdollinen vastaanottaja kärsii, mutta ei itse näe sitä. Tuntee kärsimyksen kehossaan, mutta ei halua avata kilpeensä edes ovea. Josta päästää valo sisään. Ihana valo, mikä puhdistaa, tuulettaa ja valaisee. Pimeässä on kaiketi hyvä olla. Hassua. Se sama pimeä lopulta tappaa. Ihminen tarvitsee valoa ja pimeyttä, molempia. Jos valoa ei päästä sisään, nurkat käyvät liian tunkkaisiksi. Pimeys saa enemmän ja enemmän valtaa ja ihminen masentuu. Kai masennukseenkin voi rakastua. Valo pelottaa. Se on liian kirkas.

Rakastajalle moinen on haaste. Pitääkö pimeän tehdä ensin tehtävänsä, jotta rakastettava oksentaa mustan ulos? Odottaa oksennustautia? Ei päästetä rakastajaa helpolla. Parasta pistää siivet selkään ja liihotella taivaankaarella ihastellen kauneutta ja tiputtaa pieniä höyheniä rakastettavan jalkojen juurelle aika-ajoin. Kun aika on sopiva, rakastettava haluaa löytää höyhenen. Tuon pehmoisen, kauniin ja herkän. Tallentaa sen sydämeen ja käyttää sitä avaimena valolle. Rakastettava tietää, että pilvien takana paistaa ikuinen valo. Kun hän on valmis poistamaan pilvensä, valo auttaa paranemaan. Niinpä minäkin odotan. Jos vain siipeni jaksavat kantaa perille saakka. 

Innostuksesta

Nyt on syli täynnä intoa ja innostusta! Voi että, mikä potentiaali ihmisellä on sisällään. Sellainen tuli ja leimaus, joka etsii purkautusmistietään toteuttaakseen elämäntehtävän. Sen mikä on sydämen tehtävä.

Oletko löytänyt oman sydämentehtäväsi? Suosittelen lämpimästi sen etsimistä – jos olet valmis. Sydämentehtävä ei ole välttämättä se, mitä teet palkkatyöksesi. Täältä saa hyvän vinkin sen etsimiseksi: http://www.stevepavlina.com/blog/2005/01/how-to-discover-your-life-purpose-in-about-20-minutes/  Toinen vaihtoehto on hiljentyä ja antaa intuition kertoa, mikä on sydämentehtävä. Muutama vuosi sitten minulla oli sellainen elämäntilanne, jolloin ei ollut juuri muuta kuin aikaa. Ihana irtaantuminen oravanpyörästä ja kaikesta mikä mieltä kuormittaa. Mutta se tunne, kun löytää oman sydämentehtävänsä! Se on juurikin sitä, mikä nostattaa kyyneleet silmiin. Sen tuntee solutasolla. Kihelmöintiä, innostusta, tulta. Monille se saattaa olla se, mitä on nuorena/lapsena halunnut tehdä.

Minä halusin nuorena kosmetologiksi ja sitten maskeeraajaksii. Osa haluaa vieläkin. Keksin aikuisuuden kynnyksellä tuhat syytä, miksi en voi ruveta maskeeraajaksi. Ja nekin oikeastaan kaikkien muiden päähän pistämiä ennakko-oletuksia. Kosmetologin koulutuksen hankin sitten aikuisena, kun päätin alkaa seuraamaan omaa sydämen ääntä. Rakastan kaikkea kaunista. Kauneutta on ihan missä vaan. Mutta pelkkä ulkoinen kauneus ei ole koskaan riittänyt. Se on katoavaista, pinnallista ja myös jokseenkin turhaa. Todellinen kauneus todella lähtee sisältä. Sielusta, sydämestä. Kauniista sydämestä lähtee sellainen hehku, että se peittoaa botox-muovi-tekorusketus-kauneuden täysin 6-0. Tiesin tämän intuitiivisesti jo kosmetologikoulussa  ja vielä vahvemmin sitten, kun hakeuduin kosmetiikan maahantuojalle markkinointihommiin. Pahin yhdistelmä. Keksi siinä sitten myyviä lauseita naamavoiteille, joiden raaka-aineet jo silloin herättivät miettimään, että mitä ihmettä ihmiset naamaansa oikein laittavat... Mutta arvokkaita kokemuksia ja veivät eteenpäin kohti todellista sydämentehtävää.

Mutta siihen innostukseen... En tiedä onko se tämä syksy, joka tuo mukanaan uutta vaihetta luonnollisesti elämään, vai alanko olla niin todella valmis sydämentehtävän täysillä seuraamiseen. Innostusta on haettu, tietoisesti kasvatettu ja tehty vaikka mitä taikoja, jippoja ja juttuja, jotta kehitys menee eteenpäin. Nyt se tuntuu menevän vauhdilla luontaisesti. Kaikelle on paikkansa, myös niille hiljaisille jaksoille elämässä, jolloin kaikki jäsentyy. Ne ovat arvokkaita. Jospa nyt vihdoin alan päästä kiinni siihen ”soturienergiaan”, joka on aikaansaava energia. Energia joka vie eteenpäin ja saa toimimaan. Henkilökohtaisesti vaikeinta on juuri se toteuttaminen. Ideoita sinkoilee vaikka miten, mutta kun ne pitää laittaa toteutukseen, niin iskee ne ennakko-oletukset... Nyt tuntuu, että kamppailu niidenkin kanssa alkaa tasoittua. Alan päästä niistä voitolle. Jee!

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että tärkeintä on ”follow your bliss”. Enää en anna minkään tulla siihen väliin. Ennakko-oletuksina, muista johtuvina tai omina. Annan palaa, menen ja teen. Tavoitteita, osatavoitteita toki, mutta innostuksesta en anna piiruakaan periksi!  Uskaltakoonkin joku yrittää :)

Usko, toivo, rakkaus. Siinä vasta pakkaus!

Usko, toivo, rakkaus. Siinä vasta pakkaus!

Sain juuri mahtavan tilaisuuden olla kuuntelemassa kolmea erittäin menestynyttä ja suosittua valmentajaa. Bob Proctor, Oddmund Berger ja Sandra Gallagher auttoivat suomalaisia luomaan omaa menestystään eilisessä seminaarissa. Olen niiiiin kiitollinen ystävälleni, joka mahdollisti osallistumiseni. Koko päivä oli täynnä oivalluksia, mieletöntä energiaa ja positiivista asennetta! Nyt vasta alkaa työ saada ne kaikki viisaudet käytäntöön.

Seminaarissa käsiteltiin paljon uskoa, uskomuksia ja ajatusmalleja. Miten muiden luomat ajatusmallit ohjaavat omaa elämäämme, unelmiamme ja käytöstämme. Imemme näitä ajatusmalleja jo vauvasta lähtien. Tietoinen tajunta ei ole silloin vielä kehittynyt, joten kasvamme ajatusmallien keskellä, jotka menevät suoraan alitajuntaan vaikuttaen sitten sieltäkäsin koko elämämme ajan. Ellei tee tietoista muutosta.

Ajatusmallien negatiivinen vaikutus tulee esille ehkä konkreettisemmin silloin, kun päätät kertoa ympäristöllesi jostain ideasta. Unelmasta, jonka aiot toteuttaa. Harva valitettavasti sanoo samantien, että go for it! You can do it! Useampi katsoo vähän pitkään, että jaa... Oletkohan nyt ottanut oikeat pillerit vitamiinipurkista tänään. Tai tyrmäävät idean samantien sanomalla, että eihän sinulla ole keinoja tai miten aiot sen toteuttaa.  Ja noin... Sinne lensi innostuksen kipinä ja sammui. Useat antavat tässä kohtaa ajatusmallien vaikuttaa ja alkavat itsekin uskoa, että olihan se kiva idea, mutta koska en tiedä toteuttamisesta, jätetään asia. Ja mitä silloin tapahtuu? Aloitat hitaan sisäisen kuolemisen...

Tästä päästään vihdoin uskoon. Mihin sinä uskot? Uskoa voi monella tavalla. Henkisellä tiellä usko on olennainen osa arkipäivää eri muodoissaan. Voit uskoa jumalaan, energiaan, henkiin ja ylimaalliseen elämään. Maallisemmalla tasolla voit uskoa itseesi, voit uskoa unelmiisi. Usko on mielettömän vahva asia ja se todella siirtää vuoria!

Monilla menestyneillä ihmisillä on vahva usko. Niin vahva usko ideaan ja unelmaan, että sitä ei järkytä mikään. Muiden ajatusmallit (jotka siis ovat omiakin ajatusmallejamme) pystytään murentamaan tai niistä ei välitetä ollenkaan. Näet maalin niin kirkkaana edessäsi, että tie sinne on suora. Innostus palaa silmistäsi ja tekee elämästäsi upean matkan kohti päämäärää.

Unelman toteuttamiseen ei juuri muuta tarvita kuin uskoa. Usko manifestoituu tekoina suorastaan automaattisesti, sillä kun teet unelmastasi itsellesi todentuntuisen, teet asoita sen hyväksi. Kaikki soljuu luontaisesti eteenpäin. Toki virheitä mahtuu ihmisen tielle aina asiassa kuin asiassa. Mutta se määränpää... J Saatat tavata sellaisia ihmisiä, jotka voivat auttaa unelmasi toteutumisessa. Löydät viisautta, joka auttaa pääsemään tavoitteeseen. Uskottava se on! Lähipiiristäni löytyy monia esimerkkejä, jotka menevät tällä hetkellä huimaa vauhtia kohti unelmaansa. Koska ovat uskoneet siihen. Vaikeuksien kautta voittoon. Myös omassa elämässäni olen pistänyt uskon koetukselle ja halutut asiat ovat toteutuneet!

Usko on tärkeä myös ihmissuhteissa. Uskotko toiseen ihmiseen? Hänen hyviin ominaisuuksiinsa ja näetkö niitä. Jos sanot tässä vaiheessa, että maailmassa on oikeasti pahoja ihmisiä, niin kyllä uskon mustuuteen ihmisissä, ehdottomasti, mutta tässä auttaa jälleen valmennettu intuitio. Gut feeling kertoo kannattaako luottaa. Siispä sitä kannattaa opetella kuuntelemaan. Anna vaiston erotella mitä polkua kuljet. Ja kenen kanssa kuljet. Silloin voi hyvillä mielin luottaa ja uskoa ihmisiinkin.

Tein tietoisen päätöksen suunnata vielä enemmän positiivisuuteen. Olen aina inhonnut väittelyä ja kritiikkiä. Siispä heitän ne romukoppaan nyt heippa vaan lopullisesti! Keskityn positiivisiin asioihin ihmisissä ja asioissa. Haastan itseni, sillä olen luontaisesti analysoinut ihan kaikkea aina kaikilta mahdollisilta kanteilta. Se on turhaa. Luotan intuitiooni, joka aina on vienyt oikeaan suuntaan, kun olen sitä kuunnellut. Ja kyllä, ihan täydestä sydämestä voin myöntää ja huutaa, että I Trust and I Believe! Uskon kauneuteen ihmisissä, maailmassa, ihan kaikessa. Mihin keskität energiasi, se lisääntyy. Ja tiedän, että se omakin unelma odottaa ihan kulman takana toteutumistaan J

”Trust in dreams, for in them is hidden the gate to eternity” – Kahlil Gibran

Ymmärryksestä

Kerroin tyttärelleni yhdestä läheisessä ihmissuhteessa tapahtuneesta mahdollisesta muutoksesta. Asia oli pakko kertoa, sillä se vaikuttaa myös tyttäreni elämään. Pitkitin asiaa niin kauan kunnes oli pakko kertoa jotain. Pidättelin omia kyyneleitäni ja annoin tilan lapsoseni kyynelille.

Hetken päästä tyttäreni rauhoittui ja toi minulle piirroksen. Oikeastaan kaksi, joista toisessa oli näiden kahden ihmisen välinen enkeli, joka pyysi heitä pääsemään ymmärrykseen. Miten luontaisesti viisaita pienet lapset ovat! Siinä toisessa piirroksessa oli piirretty sydän ja vieressä teksti: ”Rakkaus. Kyllä (toinen osapuoli) hän ymmärtää”.

Sillä hetkellä oli jo todella vaikea pidätellä kyyneleitä. Kun ymmärtää sillä silmänräpäyksellä mikä henkinen kapasiteetti ja universaalinen viisaus lapsissa asuu. Luontaisesti.

Ymmärrystä tähän maailmaan tarvittaisiin niin paljon lisää. Uskon, että ymmärryskyky on jokaisella sydämessä. Tiellä on vain elämän aikana saatuja rojua niin paljon, että ymmärryksen säde ei pääse sieltä esille. Ego tuottaa jälleen oman osansa ymmärtämättömyydelle. Ego loukkaantuu helposti ja myös pitää kiinni siitä ärtymyksen ja turhautumisen tunteesta kynsin hampain. Uskon silti, että sydäntasolla ihminen ymmärtää intuitiivisesti. Antaisi vain anteeksi itselleen ensin sen, että ymmärtää ja nöyrtyisi hieman raivaamaan sitä rojua pois. Se nimittäin voisi vapauttaa aikalailla.

Miten paljon ihminen sitookaan energiaa negatiivisiin tunteisiin. Kostonhimo, toisen ihmisen ajatteleminen kielteisesti ja vaikka mitkä tunteet. Jospa nuo tunteet osaisi aina ajatella nopeasti pois. Ärtymys ja turhautuminen. Lähettää ne kaarnalaivalla ulapalle, puhaltaa pois tai vaikka polttaa mielessään. Visualisointi on tehokas tapa puhdistaa ajattelua. Minulle tulee jo pelkästään tuosta vapautunut olo. Päästä irti negatiivisista tunteista. Jos haluat kokeilla hieman extremempää ymmärryksen lisäämistä, voit keskittyä ajattelemaan toiselle hyvää ja kietoa toinen ihminen kauniisiin asioihin. Johan alkaa sydän sulaa ja ymmärrystä  tulla pikkuhiljaa enemmän. Ja uskonpa vielä, että ymmärryksen lisääntyminen on rakkautta itsessään. Haluatko rakastaa? Haluatko ymmärtää? Kokeile, voit yllättyä sen positiivisesta vaikutuksesta elämääsi.

Ihmeitä tapahtuu. Myös ymmärryksen ihmeitä. Onneksi uskon ihmeisiin J Myös lapseni ihmeelliseen kykyyn tietää asioita. Toivon, ei – itseasiassa jopa luotan siihen, että piirroksen asiat toteutuvat.

”Vain sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”

Antoine de Saint Exupery ~ ”Pikku Prinssi”

Anna rakkauden kiertää

“If you love somebody, let them go, for if they return, they were always yours. And if they don't, they never were. “

Että minä sitten rakastan Kahlil Gibrania! Tästä viisaudesta on tullut yksi elämäni ohjenuorista. Miksikö? Se on ehkä vaikein tehtävä oppia.

Rakkauden tulisi aina olla vapaata. Sen tulisi kiertää, virrata, lentää, mennä eteenpäin - jotta se voi tulla takaisin. Meillä ihmisillä vain on annettu rasitteeksi ego. Tuo pieni pirulainen, joka kuiskailee toisella olkapäällämme pitämään kiinni omasta edusta. Minua on loukattu. Sinä saat siitä maksaa. Jos minä pidän tiukasti kiinni, et pääse karkuun. Minä haluan sinut! Tottakai sinäkin haluat minut. Minä, minä, minä. Huomaa minut!

Mitä enemmän pidämme kiinni sitä varmemmin menetämme. Koska emme osaa päästää irti. Harva on oppinut, että puhaltamalla rakkauden eteenpäin kuin höyhenen, se höyhen palaa kämmenellemme nopeammin. Mutta kun yrität sulkea kämmenesi, höyhen lähteekin salamannopeasti uudelleen lentoon. Tai se rutistuu kosteaksi ja se ei enää toimi.

Jos pidät kämmenesi kiinni (sen höyhenen rutistuessa sisällä) et myöskään voi vastaanottaa lisää höyheniä. Lisää rakkautta. Uskon, että ihmiset on tehty rakkaudesta. Lapset syntyvät rakkaudenteosta. Jos pieni lapsi ei saa rakkautta, se masentuu ja pahimmassa tapauksessa menehtyy. Rakkaus on syvin toiveemme ja kaikki sitä etsivät. Kyllä, myös ne, jotka sen yrittävät niin kovasti sulkea ulkopuolelle. Olemalla koppavia, eläen kertakäyttösuhteita toisensa perään, tai erakoitumalla. He ehkä eniten sitä tarvitsisivat. Aitoa pyyteetöntä rakkautta.

Miksi rakkauden on niin vaikea antaa kiertää? Ajatellaanpa vaikka ihmistä, joka on rakastunut. Maailma hymyilee, kaikki näyttää niin kauniilta. Jumaluus asuu jokaisessa vastaantulevassa ihmisessä ja tiskitkin voivat hyvin lojua pari päivää. Työt hoituvat itsestään ja pienet mokailut töissä johtuen yön pikkutunneille menneistä keskusteluista ja hellistä hetkistä annetaan anteeksi, koska rakastunut säteilee. Hän säteilee positiivista energiaa kaikkialle ympäristöönsä ja pomokin vain naurahtelee että mitäs pienistä. Päivät, viikot ja kuukaudet vierivät. Huuma menee ohi ja alkaa rakastamisen opettelu. Tässä vaiheessa jompi kumpi rakastavaisista alkaa kaivatakin enemmän vapautta. Tiivis suhde on joskus kuin vakuumi. Alkaakin kaivata hengittämistä. Toinen pelästyy. Miksi tuo ei enää huomioi minua samalla tavalla. Mitä olen tehnyt väärin? Ja kämmen alkaa sulkeutua. Tuo ihana mies tai nainen, joka vasta viikko sitten sanoi rakastavansa minua niin paljon, että sanat eivät riitä, haluaakin nyt omaa aikaa. Ei enää iltapuheluita. Ei kutkuttavia chat-keskusteluja työnlomassa (kun ei voinut odottaa iltaan asti, että saa taas olla lähellä). Mitä ihmettä? Onko sillä joku toinen? Ja näin alkaa höyhen liiskautua...

Voi kumpa suhteen vaiheet avautuisivat kumppaneille aina samaan aikaan. Mutta se olisi liian helppoa. Emme itsekään tiedosta omaa vapaudentarvettamme ajoissa. Miten sen voisi toinen siinä tapauksessa hellävaraisesti huomata. Joskus voi toki olla niinkin, että toinen sen huomaa, mutta vapautta tarvitseva ei sitä itse tiedosta tai myönnä. Kunnes riuhtaisee itsensä irti. Monesti melko dramaattisin kääntein, mihin sisältyy paljon tässä vaiheessa eroavia pariskuntia. Höyhen, joka tarvitsisi ilmaa alleen voidakseen palata takaisin, joutuukin kämmenen sisään.

Pidäppä kämmeniäsi yhdessä muutamia minuutteja. Niinpä, kämmenet alkavat hiota ja tuntua limaisilta. Siellä se höyhen sitten on odottamassa tukehtumista. Ilmavat höyhenen suortuvat alkavat näyttämään rumalta. Niinkuin sen läheisen vapautta kaipaavan rakkaan ominaisuudet. Eihän tuo ole ollenkaan se, johon rakastuin. Kyllä se on. Et vain näe niitä kauniita ominaisuuksia, koska liiskasit ne suortuvat...

Me kaikki tarvitsemme ilmaa, jotta voimme hengittää. Suhde tarvitsee ilmaa, jotta se voi hengittää. Itsestäänselvää. Toki. Mitä jos höyhentä kannustaisi lentämään aiemmin? Jos hieman antaisi puhallusapua lentämiseen. Ja kun eniten tunnet tarvetta sulkea kämmen, avaisitkin sen täysin auki. Luottaen siihen, että höyhen palaa takaisin. Kun kannustat sitä lentämään, se palaakin nopeammin.

Mitä enemmän annamme rakkauden kiertää vapaasti, sitä enemmän sitä tulee tilalle. Opimme rakastamaan itseämme ja toista ihmistä pyyteettömästi. Ehkä kysymys onkin juuri siitä. Kun uskaltaa luottaa, rakastaa, ja hyväksyä ennenkaikkea itsensä, tila on helpompi antaa toisellekin. Jotta voit luottaa, rakastaa ja hyväksyä itsesi, kämmenen on oltava avoinna. Sillä rakkautta on niin monta lajia ja sitä on kaikkialla. Voit vastaanottaa vain pitämällä kämmenen auki. Sydämen auki.

Tervehdys!

Olen pitkään olen miettinyt blogin aloittamista. Miksi kummassa siinä menikin näin kauan? Tuumasta toimeen vaan :)

Tarkastelen elämää rakkauden ja henkisyyden kautta. Ne vievät eteenpäin ja tulen tässä blogissa ihmettelemään elämää näiden teemojen tiimoilta. Saatanpa joskus innostua kirjoittamaan värikkäästikin. Joskus mennään syvissä syövereissä ja välillä kieputaan pilvissä. Toivottavasti pidät lukemastasi.

Rakkautta ja valoa <3