Nyt on syli täynnä intoa ja innostusta! Voi että, mikä potentiaali ihmisellä on sisällään. Sellainen tuli ja leimaus, joka etsii purkautusmistietään toteuttaakseen elämäntehtävän. Sen mikä on sydämen tehtävä.
Oletko löytänyt oman sydämentehtäväsi? Suosittelen lämpimästi sen etsimistä – jos olet valmis. Sydämentehtävä ei ole välttämättä se, mitä teet palkkatyöksesi. Täältä saa hyvän vinkin sen etsimiseksi: http://www.stevepavlina.com/blog/2005/01/how-to-discover-your-life-purpose-in-about-20-minutes/ Toinen vaihtoehto on hiljentyä ja antaa intuition kertoa, mikä on sydämentehtävä. Muutama vuosi sitten minulla oli sellainen elämäntilanne, jolloin ei ollut juuri muuta kuin aikaa. Ihana irtaantuminen oravanpyörästä ja kaikesta mikä mieltä kuormittaa. Mutta se tunne, kun löytää oman sydämentehtävänsä! Se on juurikin sitä, mikä nostattaa kyyneleet silmiin. Sen tuntee solutasolla. Kihelmöintiä, innostusta, tulta. Monille se saattaa olla se, mitä on nuorena/lapsena halunnut tehdä.
Minä halusin nuorena kosmetologiksi ja sitten maskeeraajaksii. Osa haluaa vieläkin. Keksin aikuisuuden kynnyksellä tuhat syytä, miksi en voi ruveta maskeeraajaksi. Ja nekin oikeastaan kaikkien muiden päähän pistämiä ennakko-oletuksia. Kosmetologin koulutuksen hankin sitten aikuisena, kun päätin alkaa seuraamaan omaa sydämen ääntä. Rakastan kaikkea kaunista. Kauneutta on ihan missä vaan. Mutta pelkkä ulkoinen kauneus ei ole koskaan riittänyt. Se on katoavaista, pinnallista ja myös jokseenkin turhaa. Todellinen kauneus todella lähtee sisältä. Sielusta, sydämestä. Kauniista sydämestä lähtee sellainen hehku, että se peittoaa botox-muovi-tekorusketus-kauneuden täysin 6-0. Tiesin tämän intuitiivisesti jo kosmetologikoulussa ja vielä vahvemmin sitten, kun hakeuduin kosmetiikan maahantuojalle markkinointihommiin. Pahin yhdistelmä. Keksi siinä sitten myyviä lauseita naamavoiteille, joiden raaka-aineet jo silloin herättivät miettimään, että mitä ihmettä ihmiset naamaansa oikein laittavat... Mutta arvokkaita kokemuksia ja veivät eteenpäin kohti todellista sydämentehtävää.
Mutta siihen innostukseen... En tiedä onko se tämä syksy, joka tuo mukanaan uutta vaihetta luonnollisesti elämään, vai alanko olla niin todella valmis sydämentehtävän täysillä seuraamiseen. Innostusta on haettu, tietoisesti kasvatettu ja tehty vaikka mitä taikoja, jippoja ja juttuja, jotta kehitys menee eteenpäin. Nyt se tuntuu menevän vauhdilla luontaisesti. Kaikelle on paikkansa, myös niille hiljaisille jaksoille elämässä, jolloin kaikki jäsentyy. Ne ovat arvokkaita. Jospa nyt vihdoin alan päästä kiinni siihen ”soturienergiaan”, joka on aikaansaava energia. Energia joka vie eteenpäin ja saa toimimaan. Henkilökohtaisesti vaikeinta on juuri se toteuttaminen. Ideoita sinkoilee vaikka miten, mutta kun ne pitää laittaa toteutukseen, niin iskee ne ennakko-oletukset... Nyt tuntuu, että kamppailu niidenkin kanssa alkaa tasoittua. Alan päästä niistä voitolle. Jee!
Olen tullut siihen johtopäätökseen, että tärkeintä on ”follow your bliss”. Enää en anna minkään tulla siihen väliin. Ennakko-oletuksina, muista johtuvina tai omina. Annan palaa, menen ja teen. Tavoitteita, osatavoitteita toki, mutta innostuksesta en anna piiruakaan periksi! Uskaltakoonkin joku yrittää :)
