Tulipa tässä mieleen aloittaa (jälleen kerran) laihdutus. Olla se ihminen ulkoisesti, mitä koen olevani sisäisesti. Naiset ja laihdutus... Ikuinen juttu. Tällä kertaa ajattelin ottaa siihen erilaisen näkökulman. Rakastan itseni laihaksi.
Ihmiset kantavat nykyään mieletöntä määrää tunnelastia mukanaan. Tunteet varastoituvat kiloina milloin minnekin. On kai siitäkin teorioita, mikä tunne on missäkin kehon osassa. Jos kilot kerääntyvät lanteille, haluaa paeta tai puolustaa seksuaalisuuttaan. Jos puolestaan esim. rintoihin, henkilöllä on korostunut hoivavietti. Jos kilot kerääntyvät vatsan alueelle, käsiteltävänä on paljon tunteita ja minäkuva. Kilot toimivat myös suojamuurina, joiden taakse voi kätkeytyä. Teoria muiden joukossa, mutta mielenkiintoinen.
Voivathan ne kilot kerääntyä ihan vain fysiologian määrääminä. Syytetään geenejä, pääsee helpommalla :)
Rakastunut ihminen saattaa usein hoikistua. Varmasti tähän vaikuttavat onnellisuudenhormonit, jotka vähentävät ruokahalua. Toisaalta itsensä kokeminen rakastetuksi ja hyväksytyksi, vapauttaa paljon energiaa ja tunteita.
Ajattelin kokeilla onnistuuko hoikistuminen rakastamalla menneisyyden negatiiviset ja kivuliaat tunteet pois. Tai sulattamalla ne. Tietoisena ihmisenä olen ollut sinut kaiken elämässä tapahtuneen kanssa. Eikä menneiden tonkiminen (kun asiat on jo käsitelty), ole suositeltavaa. Kannattaa keskittyä tulevaan ja luomaan unelmistaan totta. Mutta mitäpä jos sulattaisin nuo muutamat ylimääräiset tunnelastit käyttämällä rakkautta apuna.
Listaan asiat, jotka ovat olleet vaikeimpia asioita elämässäni. Jos asia on jo käsitelty, muistelen muutaman sekunnin lämmöllä anteeksiantaen ja vaikeimmat asiat käsittelen lenkkipolulla raitista ilmaa haistellen. Jokainen vatsalihasliike olkoon ylistys elämänkokemukselle. Jokainen uintiliike edustakoon lempeää kivun huuhtomista.
Jokaisen kivuliaan asian täytän käsittelyn jälkeen samantien positiivisella, itseni hyväksyvällä affirmaatiolla. Syön rakkaudellista ruokaa :) Sellaista, mikä hellii vartaloa ja mieltä. Ei, se ei ole sipsit, pizza, suklaa (paitsi raakasuklaa) ja karkit. Pullamössö ja pastat. Ne käsitän pikemminkin rakkauden korvikkeena. Itseä helliviä ruoka-aineita ovat kevyet salaatit. Villinä ja vapaana eläneet kalat. Vapaana, auringossa kasvaneet hedelmät ja sydäntä hellivät hyvät rasvat. Rakkaudella kasvanutta ja valmistettua ruokaa. Unohtamatta superravinteikkaita foodeja.
Elämän pysäyttäessä ja tienristeyksissä on hyvä tehdä inventaario. Heitän vanhentuneet tunteet, uskomukset ja aikansa eläneet kivut romukoppaan ja tarjoilen sydämelle ja mielelle vain lempeää ravintoa. Tippuvien kilojen määrästä sitten näen paljonko sitä kipulastia loppujenlopuksi oli. Urakka alkoi virallisesti eilen ja jatkuu kesäkuun loppuun. Runsas puoli vuotta aikaa rakastaa itsensä entistä ihanammaksi.
Ps. Jos kokeilet samaa metodia, kerro mieluusti tutkimustuloksistasi :)
