Elämäni ovet

Olen kulkenut pitkän käytävän läpi, usean oven lävitse. Osa ovista on avautunut helposti. Toiset puolestaan olen joutunut moukaroimaan auki. Menettäen voimani. Nyt olen tullut suureen eteishalliin. Valkoiseen, hohtavaan tilaan, jossa minulle näytetään kolme ovea. ”Minkä oven sinä haluat avata?” Kuulen äänen vieressäni kysyvän. ”Sinä voit avata minkä tahansa oven, mutta valitse viisaasti. Oletko kärsimätön?”

Ensimmäinen ovi on edessäni suurena. Se avautuisi helposti. Myöskin vain kahvaa kääntämällä. Sen kuin ottaisin askeleet eteenpäin ja painaisin kahvasta. Tuon oven takana aukeaisi ihan tavallinen maisema. Ehkä jopa ovi menneisyyteen. Sen olen jo kokenut, vaikka siinä suljetun oven takana en tiedäkään, mitä ovi takaanaan pitää. Vai avaisinko toisen oven. Se on lukossa, mutta avain näyttää riippuvan vieressä. Oven avaaminen vaatii siis hieman työtä. Mutta vain vähän. Tuon oven takana minua odottaisi puoleksi uneksittu elämä. Vielä jonkinverran vanhoja kuivuneita pensaita, joita täytyisi raivata tieltään. Niiden takana voisi olla uusi upeampi puutarha. En vain tiedä sitä vielä tässä vaiheessa. Kolmas ovi on pienempi, kuin kaksi edellistä. Ovi on juuttunut kiinni. Siinä on kolme lukkoa, joihin ei näy avaimia missään. Jälleen ääni kuiskaa vieressäni. ”Miten kärsimätön sinä olet?”

Kahden ensimmäisen oven takana sinua odottaa mukava elämä. Saat ne helposti. Sen kuin käännät kahvasta. Mutta mitä jos tietäisit, että kolmannen oven takana sinua odottaa kaikki se, mistä olet haaveillut. Mitä olet universumilta toivonut? Tiedät senkin, että ihmeitä tapahtuu. Ovia avautuu itsestään. Voit odottaa, että ilman kosteus pienenee, jolloin puu kutistuu. Ovi ei olisi enää jumissa. Sinun ei tarvitse edes tehdä töitä oven avaamiseksi. Riittää, kun teet odotusajasta nautittavan. Ole oma itsesi. Tee niitä asioita, mistä sinulle tulee hyvä olo ja jaa sitä muillekin. Odotellessasi voit valmistautua elämään oven takana. Keskustele ihmisten kanssa, jotka menevät ohi. Tanssi, laula, naura. Kun ovi viimein on valmis avautumaan, sinun tarvitsee vain kääntää kahvasta ja pääset unelmiesi elämään astuen vain kynnyksen yli. Syreenien tuoksuun, aurinkon säteiden hyväilyyn, ihanaan elämään. Se on juuri niin helppoa. Olet jo niin lähellä.

Kysymys kuuluu ainoastaan, kuinka kärsivällinen olet? Jos avaat ensimmäisen oven, joka aukeaa helposti, sinulta jää kokematta viimeisen oven takaa avautuva unelmien elämä. Voit päästä tuolle viimeiselle ovelle myös ensimmäisen oven kautta. Mutta matka on pidempi. Joudut availemaan muita ovia matkalla, jotka eivät avaudukaan helposti. Joudut käyttämään voimaa ja taas kuihdut. Tässä vaiheessa sinulla on mahdollisuus. Odota. Nauti elämästä ja viimeinen ovi avautuu. Se riittää. Sinä tiedät jo, että ihmeitä tapahtuu. Älä hätäile, anna ihmeiden saada sinut kiinni.

Kiitos

Sieluni tervehtii sieluasi.

Kiitän rakkaudesta, jonka sinulta sain tässäkin elämässä.

Kiitän turvallisesta alustasta, jonka soit siipieni kasvattamiselle.

Kiitos kaikista viisaista sanoistasi, rakkauden kuiskauksista.

Kiitos huolenpidostasi. Kiitos kuuntelemisesta. Kiitos ymmärtämisestä.

Kiitos, että otit kiinni, kun kaaduin.

Kiitos, että autoit minua löytämään voimani kiivetäkseni korkeammalle kuin koskaan ennen.

Kiitos vapaudesta kasvattaa siipiäni.

Kiitos, että nyt annat minun lentää, vapaana.

Kiitos, että sain rakastaa sinua tässäkin elämässä.

Nyt on sinun vuorosi rakentaa omat siipesi. Rakennathan ne rakkaudella. Rakennathan ne hyväksynnällä. Sinut on tarkoitettu lentämään ja tiedän, että siivistäsi tulee upeat, kauniit ja kiiltävät. Ja kun näen sinun viimein lentävän, toivon sinun näkevän hymyni. Hymyn, joka kumpuaa sydämestä ja säteilee silmistä. Ethän koskaan luovu toivosta! Elämän tarkoitus on lentää. Onnesta, vapaudesta. Rakkaudesta.

Haluaisitko olla kollegani?

Unelmien työympäristö?

Sunnuntaiflowssa huomasin ajattelevani unelmatyöympäristöä, jollaisen aion taikoa tulevaan firmaani. Miksipä en listaisi niitä ylös nyt heti! Tässäpä ne manifestoituvat pikkuhiljaa <3

Fyysiset tilat

Kannatan 4 tunnin työviikkoa ja sitä, että työt tulee tehtyä paikasta ja ajasta riippumatta. Todennäköisesti firman palvelut ovat kuitenkin sellaisia, että toimistokin tarvitaan. Jokatapauksessa, tässä unelmaympäristöä.

• Tilat ovat kodikkaat ja valoisat. Firma tulee olemaan pieni (ja tietysti se saattaa laajeta räjähtäen, joten silloin tehdään homma vain isommalla mittakaavalla), joten tiloiksi riittää avokonttori. Tylsän harmaita sermejä ei ole, vaan tiloja voidaan jakaa kauniilla itsetehdyillä sermeillä tai verhoilla. Jos on tarvetta. Jos kuitenkin haluamme heittää ns. läppää vapaasti, nuo em. ovat tarpeettomia. Silloin kauniit verhot ripustetaan muuten vain tunnelmaa tuomaan.
• Seinillä on kauniita kuvia ja feng shuin mukaisia luontotauluja. Tiloissa on keskeisellä paikalla vesilähde, jossa on kauniita luonnonkiviä. Kristalleja ja puolijalokivikiviä on luonnollisesti puhdistamassa, tasapainottamassa ja energisoimassa tilaa. Toki koko tila on sisustettu feng shuin mukaisesti.
• Toimistolla on aina tuoreita kukkia ja huonekasveja. Kukat saa käydä poimimassa luonnosta, työajalla luonnollisesti. Se on mieluummin sääntö kuin poikkeus.
• Tarjolla on aina raikkaita luomuhedelmiä. Mahdollisuuksien mukaan haetaan myös luonnonlähteestä vettä. Smoothievälineet kuuluvat luonnollisesti myös toimiston vakiokalusteisiin.
• Kalusteet ovat kierrätettyjä ja tarpeenmukaan kunnostettuja. Maalataan ja tuunataan kimpassa. Työajalla tottakai!
• Tiloissa on meditointi- ja rauhoittumishuone. Huone on pelkistetty ja siellä on kynttilöitä sekä suitsukkeita. Kodinomaisuutta tuovat isot tyynyt, joilla voi makoilla ja meditoida. Äänentoistolaitteet löytyvät rentoutusmusiikkia varten. Fiiliksen mukaan voidaan tehdä myös kimppameditaatioita. Varsinkin projektien kanssa, joissa luovuutta tarvitaan.
• Viikkosiivous tehdään kimpassa ja aktiivisesti päivittäin. Kierrätys on luonnollisesti osa arkea, joten kaikkea tarpeellista voidaan ostaa käytettynä ja otetaan lahjoituksina. Kaikesta saa kaunista, kun sitä vaikka vähän tuunaa.
• Meditaatiohuoneessa on myös hoitopöytä. Tai jos ja kun joku meistä tekee, ellei kaikki, energiahoitoja myös ”työkseen”, paikalla on hoitopöytä ja tarvittavat tarvikkeet. On täysin sallittua tehdä vaikkapa reikihoitoja toisillemme myös ns. työajalla

Henkinen hyvinvointi

Sanomattakin on selvää, että henkinen hyvinvointi ja läsnäolo sanan varsinaisessa merkityksessä on meille itsestäänselvää. Sen ylläpitämiseksi ja edistämiseksi nähdään eniten vaivaa. Ja se on hauskaa.

• Työaikoja ei ole. Toimistollaolopakkoa ei ole. Firmassa työskentelevät ovat sisäistäneet omaehtoisen aktiivisuuden. Työt tulevat tehtyä ajasta ja paikasta riippumatta. Kun pakkoa mihinkään ei ole, työt valmistuvat jopa nopeammin ja tehokkaammin. Luovuus on arvomme.
• Koska tulla ja mennä voi miten huvittaa, kannustamme myös päivittäisiin kävelylenkkeihin luonnossa/meren äärellä ns. työajalla, työpäivän kuluessa, jos toimistolla haluaa tehdä töitä. Yhteistyökumppanit ja asiakkaat tietävät, että meillä ei tarvitse vastata heti puhelimeen. Mikään asia ei ole niin kiireinen. Otamme yhteyttä kyllä. Ja koska energia toimistolla ja koko firmassa on niin positiivinen ja loistava, olemme hyvin suosittuja ja voimme tehdä asiat omien arvojemme mukaisesti. Tarvitsematta taipua yhteiskunnassa vallitseviin kirjoittamattomiin sääntöihin.
• ”Työviikko” on periaatteessa neljäpäiväinen. Sinänsä firman jäsenet toteuttavat jokainen unelmaansa jollain tavalla, joten olemme aina ”töissä” tai emme ole koskaan töissä. Niin ja toisaalta tarvitaanko tätä ohjetta, kun työssäolopakkoa ei ole :D No mutta se kuulostaa kivalta jokatapauksessa ;)
• Muistutamme toisiamme läsnäolosta. Aidosta läsnäolosta hetkessä. Jos joku meinaa jäädä liikaa flowhun eikä muista rentoutua, muistutamme meditointihetken tärkeydestä. Flow on loistava juttu. Joskus kuitenkin, kun toteuttaa unelmaansa niin suurella intensiteetillä, mitä meidän porukassa tehdään, niin se saattaa viedä mukanaan ja viedä voimia. Meillä kuitenkin ”työnteon” on suotavaa tuoda energiaa, ei viedä sitä.
• Meillä nauretaan paljon. Huumorinkukka kukkii niin paljon kuin haluamme sitä jakaa. Hauskat vitsit, kiertomeilit, naurujooga ja kimpassa nauramiset voivat hyvinkin viedä suurimman osan ”työpäivää”. Saattaa hyvinkin käydä niin, että varsinainen työ tehdään läppärillä jossain muualla ja toimistolle tullaan vain nauramaan. Täysin sallittua!
• Meillä voi kertoa suoraan, kun energia on vähissä tai elämässä on jotain haasteita. Tuemme toisiamme aidosti ja sen sijaan, että vaatisimme lääkärintodistuksen, työhyvinvointipalveluihin kuuluu tuttuja energiahoitajia, luontaisterapeutteja ja muita pehmeiden hoitometodien toimijoita. Varsinaisesti kipeinä taidamme olla kuitenkin melko harvoin, sillä elämäntapamme ovat jo muovautuneet terveyttä edistäviksi ja positiivinen olotila on niin voimakas, että flunssatkaan eivät meinaa tarttua. Mutta jos ei tänään nyt jaksa, niin voi viettää kotona pyjamapäivän keräten voimia. Tällöin on tärkeää, että toimistolla olevat kokoontuvat lähettämään yhdessä energiaa.

Virkistyshommelit ja hauskanpito

• Kaikki mikä on hauskuutta edistävää ja luo naurua, on sallittua ja tervetullutta. Ideat lentävät vapaasti, mitä haluamme tehdä.
• Virallisesti meilläkin on kerran tai pari vuodessa, tai oikeastaan kun haluamme, isompi virkistysreissu. Viinanhuuruisen känniääliöristeilyn sijaan lähdemme kuitenkin todennäköisemmin retriittiin luonnonhelmaan. Meditointia, joogaa ja puhdasta ravintoa. Ihan vaikka ulkomaille asti.Stand-up komiikkareissuja, konsertteja, work-shoppeja. You name it, we do it.
• Järjestämme toimistolle myös asiantuntijoita ravinnosta, hoidoista jne. Kaikki mikä edistää sitä hyvää oloa, on edelleen tervetullutta. Tuote-esittelyitä jne.
• Henkisen puolen kurssit voidaan järjestää toimistolla. Aarrekarttaa, sielunkumppania jne. Mitä tulee mieleen, mitä on tarjolla ja mitä halutaan.
• Jos palavereita pidetään, ne ovat puhtaasti hauskanpitoa varten. Ideat sinkoilevat ja luovuus kukkii.

Arvot

• Jaamme luonnostaan samanlaiset elämänarvot, jotka ohjaavat kaikkea toimintaamme yksilöinä ja kollektiivisesti. Jos nyt kuitenkin listaamme asioita, jotka ovat tärkeitä, alla ainoat tärkeät.
• Vapaus
• Rakkaus ja välittäminen
• Ilo
• Luottamus
• Luovuus

Ja mikä tärkeintä, meillä on ehdottomasti myös toimistokissa tai –koira, tai monia. Myös pupu/marsu/hamsteri tai jokin muu hellittävä otus on tuomassa vapaata rakkaudenvirtaa.

Meille ovat tervetulleita työntekijöiden lapset ja vaikkapa asiakkaiden lapset. Heitä varten on vähintäänkin leikkinurkka. Työntekijöille on enemmän kuin sallittua maalata ja rakentaa legolinnoja näiden lasten kanssa.

Jos mieltäsi askarruttaa, kuka tekee ne oikeat työt, miten asiat tulevat tehtyä ja mistä rahat kaikkeen tähän hauskaan, et taida vielä olla valmis jakamaan kanssamme tätä ihanuutta.

Jos sydämesi hypähti riemusta ja aloit mielessäsi sisustamaan ”työpistettäsi”, tunsit raikkaan tuulahduksen energisoivaa fiilistä ja tiedät, että tässä on tulevaisuuden työnteon muoto, etkä edes mieti mistä asiakkaat (niitä tulee ovista ja melkein ikkunoista), taidat hyvinkin olla tuleva kollegamme ;)

Normityöyhteisöissä rakastetaan puhua kehittymisestä. Miten haluat kehittyä työssäsi. Se on yleensä synonyymi työvuoren kasautumiselle. Opettele siitä! Sitä ennen saatat käydä tylsässä koulutuksessa, jossa piirtelet kukkaisia vihkoon, tai surffaat netissä. Juttelet kaverien kanssa Facebookissa.  Meillä kehitytään ennenkaikkea ihmisinä. Se riittäköön :)

Rakkauden pankki

Rakkauden pankki on siitä erikoinen verrattuna maallisiin pankkeihin, että Rakkauden pankin varat eivät koskaan lopu. Itseasiassa päinvastoin. Mitä enemmän ihmiset tallettavat Rakkauden pankkiin talletuksia, ne vähintäänkin tuplaantuvat.

Rakkauden pankista saa aina lainaa. Korot maksetaan hymyllä, ilolla ja hyvillä teoilla. Niillä rakkauden teoilla, joita rakkauden laina on mahdollistanut. Muita ehtoja ei ole. Rakkauden pankin johtaja ei tarkista menneitä tekoja pyytäessäsi lainaa. Johtaja vain odottaa, että pyydät. Rakkauden pankista saa lainaa niin paljon kuin on valmis kantamaan. Laina-aika on pitkä, jopa elinikä tai monta elinikää. Voit ottaa lainaa aina kun tarvitset, vaikka edellinenkin olisi vielä palauttamatta. Rakkauden pankissa asiakkaaseen luotetaan. Johtaja kyllä tietää, että kaikki kiertoon laitettu rakkausvaluutta päätyy takaisin jaettavaksi uudelleen. Tässä pankissa ei pidetä kiinni, vaan päästetään innolla irti.

Pankista ei tarvitse anoa asiakkuutta eikä siellä ole luottoluokituksia. Jokainen on rakkauden pankin asiakas heti syntymästään lähtien. Luottotietoina toimii sydän. Tämän pankin kanta-asiakkaaksi pääsee sitä helpommin mitä useammin pyytää lainaa.

Myös rakkauden pankissa toimii sijoittajia. Heidän tehtävänsä on melko mukava. Rakkauden pankin sijoittajat etsivät sijoituskohteita. Ihmisiä, jotka näyttävät tarvitsevan rakkautta, mutta eivät vielä tiedä Rakkauden pankista. Sijoittaja on melko haluttu tehtävä rakkauden pankissa. Mukavaa promootiota ja taatun tyytyväisiä asiakkaita! Heillä on vapaat kädet ja rajattomat varat jaettavaksi.

Itsepalvelun aikaa kun eletään, myös Rakkauden pankin asiakaspalvelu on itsepalvelua. Tämä on monille asiakkaille kynnyskysymys, mutta jokseenkin välttämätön. Usein sijoittaja onnistuu työssään ja asiakas löytää Rakkauden pankkiin. Monesti asiakkaat kuitenkin aktivoivat tilinsä, kun he eniten tarvitsevat Rakkauden pankin palveluita. Onneksi asiakkaita on niin paljon, että tarvitseva löytää aina suosittelijan ja myös pankkiin vaivatta. Kun sen aika on.

Rakkauden pankin toimipiste ei ole fyysinen. Sen vuoksi monilla on vaikea ymmärtää aktivoida asiakkuutensa. Virallisia toimipisteitä ei nimittäin ole. Toki se helpottaisi asioimista – ihmiset kun usein tarvitsevat jotain konkreettista, silmin nähtävää, jotta tuntevat olonsa turvalliseksi. Rakkauden pankin avainasiakasehtona on luottamus. Kun luotat, saat pankkitunnuksesi aktivoitua ja rajattomat varat ovat käytettävissäsi. Niin helppoa, mutta kuitenkin niin haastavaa.

Rakkauden pankin tallelokeropalvelu on suosittu ja pankinjohtajan tarkasti vaalima. Näihin tallelokeroihin asiakkaat tallentavat kultaisia muistojaan rakkaudesta, hyvistä teoista, ystävällisistä hymyistä ja auttavista käsistä. Tallelokerot ovat varsin suosittuja. Jotkut asiakkaat jäävät muistoihin pitkäksi ajaksi. Tällöin johtaja usuttaa sijoittajat pitämään tällaisesta asiakkaasta huolta. Sijoittajat keksivät tällöin mahdollisimman paljon tekemistä tuolle asiakkaalle, jotta tämä lähtisi kokemaan elämää ja etsimään uusia muistoja talletettavaksi.

Pyydä, niin saat. Tilisi on aktivoitu. Kuinka paljon rakkautta haluat tänään käytettäväksi?

Keijut ja menninkäiset

Aurinko lämmitti ihanasti. Se kimmelsi keijun siivillä saaden ne näyttämään timanteista tehdyltä verholta. Keiju rakasti siipiään. Niillä pääsi lentämään lujaa ja korkealla. Koska ne kimmelsivät niin kauniisti, ne tekivät keijusta hyvin näkyvän. Metsässä, jossa keiju asui, oli menninkäisiä ja peikkoja. Itseasiassa enemmän peikkoja ja menninkäisiä kuin keijuja. Tuossa ympäristössä oli joskus hyvin vaikea olla niin näkyvä - tahtomattaan.

Keijua oli kiusattu ja vähätelty koko hänen elämänsä ajan. Keiju luuli pitkään olevansa menninkäinen muiden joukossa. Kuusen lehvien alla tallusteleva tumma otus. Hän halusi olla kuin muut. Hänestä oli kivuliasta joutua väärinymmärretyksi. Oli vaikea ymmärtää, miksi menninkäiset kiusasivat yhtä heistä. Hän eli metsässä samalla tavalla kuin menninkäisetkin. Eleli puissa ja ihasteli joka päivä nousevaa aurinkoa. Mutta keiju ei ollut menninkäinen. Se selvisi hänelle eräänä päivänä, kun hän näki kuvansa lähteen pinnassa. Hän loisti. Kaunista valoa, joka valaisi ympäristön voimakkaasti. Ja ne siivet, jotka loistivat auringonvalossa sateenkaaren värein.

Tuosta päivästä lähtien keiju ymmärsi hieman, miksi häntä kiusattiin. Hän ei ollutkaan menninkäiden menninkäisten joukossa, vaan keiju. Menninkäisten maailma on melko synkkä. Auringonvalo ei saavuta kuusen lehvien alimpia oksia kovinkaan voimakkaasti. Sen täytyy johtua siitä, keiju ajatteli. Mikä onkaan ihanampaa kuin valo! Valo, joka kirkastaa kaiken. Virkistää, valaisee ja tekee kaiken niin kauniiksi. Antaa elinvoimaa kaikelle, mikä kasvaa. Sehän on elämän ehto.

Keijun tehtävä on elää menninkäisten metsässä. Hän on saanut lahjaksi kauneuden ja timanteista tehdyt siivet. Siivillä hänen on mahdollista lentää puiden ylimpien oksien lomassa ja nauttia auringosta. Hänen tehtävänään on varastoida valo siipiensä suojaan, jotta voi viedä pieniä säteitä menninkäisille. Hänen tehtävänään on näyttää menninkäisille kauneutta. Olla oma erilainen itsensä.

Vuosien kuluessa keiju oppi ymmärtämään menninkäisiä ja heidän taipumustaan kiusata. Niinhän se on. Erilainen on aina pelottavaa. Ehkä menninkäiset pelkäsivät, että heillekin kasvaa siivet ja he joutuvat lentämään auringonvalossa. Suora auringonvalo olisi saattanut olla menninkäiselle polttavaa. Mutta kaikessa eriskummallisuudessaan, menninkäiset rakastivat sisimmässään keijuja. He ihailivat keijun kauneutta ja taitoa lentää korkealla. Keijut tuovat menninkäisten maailmaan valonsäteitä, kauniita värejä. Ehkä menninkäisetkin kyllästyvät aika-ajoin menninkäisten maailmaan. Samoihin maan sävyihin ja lehtikasoihin.

Keiju oppi viimein olemaan se, miksi hänet oli luotu. Valonsäteeksi ja heijasteeksi. Joka kerta liihotellessaan puiden latvojen seassa, hän yritti kerätä valoa siipiinsä mahdollisimman paljon. Jotta nuo pienet menninkäiset voisivat nauttia  hieman enemmän elämästään. Jos hänet oli luotu keijuksi, hän päätti olla keiju täydellä voimallaan. Ja niin valo tarttui hänen siipiinsä kasvattaen keijun loiston täyteen mittaansa. Keiju oppi lentämään aina vain korkeammalle. Keijuille vain taivas on rajana.

Rakkauden soturi

Heitä on kaikkialla. He näyttävät samanlaisilta kuin kaikki muutkin ihmiset. Elävät tavallista elämää ihan niinkuin kaikki muutkin. Et tunnista Rakkauden soturia heti. Välttämättä. Mutta jos olet tarkkaavainen ja liikut  sydän auki, saatat havaita heidät nopeammin.

Heidät tunnistaa silmistä, joissa loistaa taivaankaaren tähdet. Sydämestä, jossa palaa auringon kaltainen lämpö. Ymmärryksestä, joka on yhtä syvä viisaudessaan kuin yötaivas on tummuudessaan. Heidän tukensa on luotettava kuin maata kiertävä kuu. Vaikka et näe kuuta päivällä, tiedät että se ohjaa asioita maapallolla ja jokainen yö se loistaa kirkkaana.

Rakkauden soturilla on aseita. Ne ovat piilotettuja, mutta jos olet tarkka, saatat tunnistaa ne.

Rakkauden soturin haarniska koostuu puhtaasta ymmärryksestä. Rakkauden soturi tietää, että rakkauden taisteluissa sydäntä ei suojata kuorella, vaan ymmärryksellä. Kilpenä Rakkauden soturi käyttää hyväksyntää. Miten helppoa olisikaan suojata itsensä kivuliailta nuolilta kyykistymällä kilven alle turvaan. Koska Rakkauden soturi on sotureista jaloimpia, hän hyväksyy tilanteet rakkauden taisteluissa ja kääntää oppimansa vahvuudekseen.

Miekakseen Rakkauden soturi on valinnut rehellisyyden. Voima, joka miekkaa liikuttaa, on puhdas rakkaus. Rakkauden soturin tärkein voimavara taistelussa on valo. Samainen valo, joka tuikkii tähtinä soturin silmissä, kietoutuu rehellisyyden miekan kautta vastustajansa ympärille.

Rehellisyyden miekka on monesti tuskallinen ja vastustaja ei sitä kestä. Se voi jopa satuttaa enemmän kuin  taotun teräsmiekan sivallukset. Rakkauden soturi tietää tämän ja siksi rehellisyyden miekkaa ohjaa rakkaus. Tullakseen hyväksi soturiksi hänen on opeteltava käyttämään rehellisyyden miekkaa rakkauden kautta. Siinä riittää opettelemista. Yleensä Rakkauden soturi osuu miekallaan vastustajansa arimpaan paikkaan. Sydämeen. Sinne rehellisyyden sivallus tekee valolle tietä tekevän haavan. Mutta soturi tietää, että vain valon kautta vastustajakin voi parantua.

Rakkauden soturi on usein yksinäinen. Hänellä on suuri tehtävä harteillaan. Niin moni valitsee teräshaarniskan näennäisen suojan rakkaudenpistojen suojaksi. Tietämättä, että ymmärryksellä ja anteeksiannolla voi voittaa sotia. Rakkauden sotia. Niin moni haluaa kyyristellä kilven alla. Silloin ei vain koskaan pääse näkemään selkeästi. Kaikista vaikeinta on käyttää rakkauden voimalla rehellisyyden miekkaa. Rakkauden soturi näkee sydämeen ja kertoo totuuden siemeniä. Istuttaakin niitä välillä sydämiin.  Niin moni kuitenkin valitsee kylmän ja loukkaavan sanan säilän, jolla aiheutetaan mustaa kuonaa valuvia sydämiä. Mutta rehellisyys sattuu, jos sen valoon ei ole tottunut. Siksi soturin tärkein ominaisuus onkin kärsivällisyys.

Rakkauden sotureita ymmärretään usein väärin. Heillä on rakkauden puhtaimmat parantavat voimat käytössään, mutta ne aliarvioidaan ja niitä väheksytään. Heitä yritetään hyvin usein ylipuhua luopumaan tärkeästä tehtävästään. Ei ole rakkauden soturin tie helppo. Mutta hän tietää, että jokainen hänen miekkansa kautta isketty valoa vuotava haava paranee täysin. Sen kautta vastustajalle annetaan mahdollisuus karistaa teräshaarniska yltään, heittää kilpi tuleen ja iskeä miekkansa maahan. Siitä alkaa paraneminen. Eheytyminen.

Miten rakkauden soturi tietää voittaneensa? Hänen ei tarvitse voittaa. Se on osasyy hänen tehtävänsä raskauteen. Hän saa voimaa auringosta, tähdistä ja kuusta. Joka ilta hän painaa päänsä ja kiittää tehtävästään. Hän pyytää voimaa ja rohkeutta viedäkseen tehtäväänsä eteenpäin. Kun hän taistelun tuoksinnassa näkee ymmärryksen pilkahduksen vastustajan silmissä, hän melkein halkeaa onnesta. Kun hän näkee vastustajansa kasvoilla hyväksyvän hymyn tuomitsevan katseen sijaan, hän voisi juosta kevyesti kuin tuuli. Ja kun Rakkauden soturi näkee vastustajan itkevän mustan kuonan aiheuttaman kivun pois, hän itkee vastustajan kanssa.

Niin, Rakkauden soturi on hyvin erikoinen soturi. Kun tunnistat hänet, tarjoa hänelle kauneutta ja lempeyttä. Jos vielä pystyt tarjoamaan ymmärrystä, voitat soturin puolellesi ikuisiksi ajoiksi. Ethän halua menettää tilaisuutta?

Lopulta opit lentämään itse

Mustarastaan poikanen räpiköi. Miksi nuo kaikki muut osasivat jo lentää. Siivet olivat kasvaneet niillä täyteen mittaansa ja ne liihottelivat kovin majesteettisen upeasti. Pienet mustat linnutkin voivat olla hyvin kauniita lentäessään. Täynnä itsevarmuutta ja osaamista.

Pitäisikö vaan kuitenkin tyytyä popsimaan marjoja pensaista. Kyyristelemään kuusen oksien alla. Ihan hyvä näinkin on. Turvallista. Sen minä jo osaan.

Miltäköhän taivas näyttää lähempää? Miltä tuntuu olla vapaa? Miltä tuntuu ilma siipien alla, kun oppii luottamaan sen kantovoimaan? Ajatukset eivät jättäneet mustarastasta rauhaan. Vaan miten oppisi lentämään, kun ei ollut opettajaa. Minä tarvitsen siis opettajan, tuumasi mustarastas.

Mustikat maistuivat kovin hyvältä, niitä oli kupu täynnä. Rastas ajatteli ottaa pienet päivänokoset. Nokosten aikana hänhän voisi uneksia lentämisestä. Olipa hyvä idea!

Siinä mietteissään rastas kuuli sirkutusta. Pientä piiperrystä varpujen seasta. Eihän tästä uneksimisesta tule mitään, kun häiritään. Piiperrys jatkui ja mustarastas päätti selvittää, mistä ääni tulee.

Varpujen alta hän löysi varpusen. Pienen ja sievän, mutta loukkaantuneen. Sen siipi oli vahingoittunut ketun hampaissa. Mokoma kettu oli saanut varpusen hampaisiinsa, mutta onneksi varpunen oli saanut pyristeltyä itsensä irti. Katalin seurauksin. Mustarastas muisti, miten hänkin oli ollut siipirikko. Ehkäpä lentämisen opettelu oli siksi niin vaikeaa. Mutta samantien rastas pisti ajatukset syrjään ja päätti auttaa varpusta. Varpunenhan kyllä osasi jo lentää. Ehkäpä he voisivat opetella lentämään yhdessä uudestaan!

Niinpä lintusista tuli ystävät. Varpunen kertoi matkoistaan, miltä taivas näytti, miten meri kimmelsi kauniisti auringossa. Varpunen kertoi tekniikoita, joilla rastas saattoi voimistaa siipiään. Nehän olivat vielä keskenkasvuiset. Ei ihme, että lentäminen oli hieman haasteellista. Varpunen opetti lentotekniikkaa ja kaikkia vinkkejä, mitä teoriassa voi antaa. Ja rastas kyseli. Mietti ja pohti. Miten, miksi, koska ja kuinka? Mutta varpunen ei ärsyyntynyt. Hän kertoi pyyteettömästi ja auttoi. Hän oli luvannut mustarastaalle: ”Opetan sinut lentämään. Kerron sinulle kaiken tietoni. Autan ja tuen. Mutta lopulta sinun pitää opetella lentäminen itse. Opit sen samantien kun tunnet ilman siipiesi alla. Sinun täytyy vain uskaltaa. ”

Mustarastas hoivasi varpusta. Hän poimi marjoja ja tarkisti, että ympärillä oli turvallista. Yhdessä he voimaantuivat ja niin tuli aika kokeilla siipiä. He tekivät lentoharjoituksia yhdessä. Rastas opetteli tuntemaan siipensä. Miltä viimeinenkin sulka siiven kärjessä tuntui. Miltä ilma sulkien välissä tuntui. Sitten hän sulki silmänsä ja näki mielessään miltä lentäminen tuntui. Siellä hän varpusen kanssa kallion kivellä näki itsensä lentämässä ja tunne oli sanoinkuvaamaton. Eikä hän ollut vielä päässyt edes ilmaan. Mutta hän oli jo niin lähellä. Huomenna minä lennän, hän päätti. Varpunen pisti stopin ja sanoi, että sinä lennät ystäväiseni tänään. Jos voit lentää mielessäsi, voit jo lentää fyysisesti. Tuon valmiimmaksi et enää tule.

Mustarastaan sydän alkoi lyödä kiivaasti. Silmissä alkoi sumentua, sulat siipien kärjissä tuntuivat yhtäkkiä sulautuvan isoksi klimpiksi. Varpunen näki tämän ja muistutti kauniisti rastasta palaamaan tunteeseen, miltä ilma sulkien välissä tuntuisi. Kohta näet taivaan lähempänä, meren kimmeltävän. Älä anna periksi. Olet jo perillä!

He etsivät korkeimman kallionkärjen ja rastas meni reunalle seisomaan. Sydän pamppaili edelleen. Suutakin kuivasi, mutta into lentää oli niin suuri, että se voitti pelon. Mustarastas avasi siipensä ja verrytteli hieman. Siivet alkoivat liikkua sulavammin ja sulavammin. Jalat tuntuivat kevyemmiltä ja kevyemmiltä. Ja sitten ilmavirta nosti rastaan ilmaan. Hän jatkoi siipien heiluttamista ja huomasi varpusen katselevan kannustavasti, mutta jo kovin kaukaa. Varpunen palautti mieleen kaiken oppimansa ja yhtäkkiä kaikki tuntui niin luonnolliselta. ”Minä lennän, minä lennän” Hän visersi niin lujaa kuin osasi. Hän kieppui ilmavirran mukana ja lentäminen tuntui juuri niin ihanalta, kuin hän oli kuvitellutkin.

Varpunen liittyi ystävänsä seuraan ja yhdessä he lensivät katselemaan auringonvalossa kimmeltävää meren pintaa. Ensimmäistä kertaa mustarastas tunsi täyttyvänsä elämästä. Minä opin! Minä osaan! Minä lennän! Minä elän!