Anna rakkauden kiertää

“If you love somebody, let them go, for if they return, they were always yours. And if they don't, they never were. “

Että minä sitten rakastan Kahlil Gibrania! Tästä viisaudesta on tullut yksi elämäni ohjenuorista. Miksikö? Se on ehkä vaikein tehtävä oppia.

Rakkauden tulisi aina olla vapaata. Sen tulisi kiertää, virrata, lentää, mennä eteenpäin - jotta se voi tulla takaisin. Meillä ihmisillä vain on annettu rasitteeksi ego. Tuo pieni pirulainen, joka kuiskailee toisella olkapäällämme pitämään kiinni omasta edusta. Minua on loukattu. Sinä saat siitä maksaa. Jos minä pidän tiukasti kiinni, et pääse karkuun. Minä haluan sinut! Tottakai sinäkin haluat minut. Minä, minä, minä. Huomaa minut!

Mitä enemmän pidämme kiinni sitä varmemmin menetämme. Koska emme osaa päästää irti. Harva on oppinut, että puhaltamalla rakkauden eteenpäin kuin höyhenen, se höyhen palaa kämmenellemme nopeammin. Mutta kun yrität sulkea kämmenesi, höyhen lähteekin salamannopeasti uudelleen lentoon. Tai se rutistuu kosteaksi ja se ei enää toimi.

Jos pidät kämmenesi kiinni (sen höyhenen rutistuessa sisällä) et myöskään voi vastaanottaa lisää höyheniä. Lisää rakkautta. Uskon, että ihmiset on tehty rakkaudesta. Lapset syntyvät rakkaudenteosta. Jos pieni lapsi ei saa rakkautta, se masentuu ja pahimmassa tapauksessa menehtyy. Rakkaus on syvin toiveemme ja kaikki sitä etsivät. Kyllä, myös ne, jotka sen yrittävät niin kovasti sulkea ulkopuolelle. Olemalla koppavia, eläen kertakäyttösuhteita toisensa perään, tai erakoitumalla. He ehkä eniten sitä tarvitsisivat. Aitoa pyyteetöntä rakkautta.

Miksi rakkauden on niin vaikea antaa kiertää? Ajatellaanpa vaikka ihmistä, joka on rakastunut. Maailma hymyilee, kaikki näyttää niin kauniilta. Jumaluus asuu jokaisessa vastaantulevassa ihmisessä ja tiskitkin voivat hyvin lojua pari päivää. Työt hoituvat itsestään ja pienet mokailut töissä johtuen yön pikkutunneille menneistä keskusteluista ja hellistä hetkistä annetaan anteeksi, koska rakastunut säteilee. Hän säteilee positiivista energiaa kaikkialle ympäristöönsä ja pomokin vain naurahtelee että mitäs pienistä. Päivät, viikot ja kuukaudet vierivät. Huuma menee ohi ja alkaa rakastamisen opettelu. Tässä vaiheessa jompi kumpi rakastavaisista alkaa kaivatakin enemmän vapautta. Tiivis suhde on joskus kuin vakuumi. Alkaakin kaivata hengittämistä. Toinen pelästyy. Miksi tuo ei enää huomioi minua samalla tavalla. Mitä olen tehnyt väärin? Ja kämmen alkaa sulkeutua. Tuo ihana mies tai nainen, joka vasta viikko sitten sanoi rakastavansa minua niin paljon, että sanat eivät riitä, haluaakin nyt omaa aikaa. Ei enää iltapuheluita. Ei kutkuttavia chat-keskusteluja työnlomassa (kun ei voinut odottaa iltaan asti, että saa taas olla lähellä). Mitä ihmettä? Onko sillä joku toinen? Ja näin alkaa höyhen liiskautua...

Voi kumpa suhteen vaiheet avautuisivat kumppaneille aina samaan aikaan. Mutta se olisi liian helppoa. Emme itsekään tiedosta omaa vapaudentarvettamme ajoissa. Miten sen voisi toinen siinä tapauksessa hellävaraisesti huomata. Joskus voi toki olla niinkin, että toinen sen huomaa, mutta vapautta tarvitseva ei sitä itse tiedosta tai myönnä. Kunnes riuhtaisee itsensä irti. Monesti melko dramaattisin kääntein, mihin sisältyy paljon tässä vaiheessa eroavia pariskuntia. Höyhen, joka tarvitsisi ilmaa alleen voidakseen palata takaisin, joutuukin kämmenen sisään.

Pidäppä kämmeniäsi yhdessä muutamia minuutteja. Niinpä, kämmenet alkavat hiota ja tuntua limaisilta. Siellä se höyhen sitten on odottamassa tukehtumista. Ilmavat höyhenen suortuvat alkavat näyttämään rumalta. Niinkuin sen läheisen vapautta kaipaavan rakkaan ominaisuudet. Eihän tuo ole ollenkaan se, johon rakastuin. Kyllä se on. Et vain näe niitä kauniita ominaisuuksia, koska liiskasit ne suortuvat...

Me kaikki tarvitsemme ilmaa, jotta voimme hengittää. Suhde tarvitsee ilmaa, jotta se voi hengittää. Itsestäänselvää. Toki. Mitä jos höyhentä kannustaisi lentämään aiemmin? Jos hieman antaisi puhallusapua lentämiseen. Ja kun eniten tunnet tarvetta sulkea kämmen, avaisitkin sen täysin auki. Luottaen siihen, että höyhen palaa takaisin. Kun kannustat sitä lentämään, se palaakin nopeammin.

Mitä enemmän annamme rakkauden kiertää vapaasti, sitä enemmän sitä tulee tilalle. Opimme rakastamaan itseämme ja toista ihmistä pyyteettömästi. Ehkä kysymys onkin juuri siitä. Kun uskaltaa luottaa, rakastaa, ja hyväksyä ennenkaikkea itsensä, tila on helpompi antaa toisellekin. Jotta voit luottaa, rakastaa ja hyväksyä itsesi, kämmenen on oltava avoinna. Sillä rakkautta on niin monta lajia ja sitä on kaikkialla. Voit vastaanottaa vain pitämällä kämmenen auki. Sydämen auki.